Hellurei.

Vähän on jäänyt vähiin kirjoittelut, kun en ole vieläkään saanut vuorokauteen niitä kaivattuja lisätunteja.

Pöysti on jo iso mies. Ikää 7kk jalkoja kilometri, mutta niin vaan sekin alkaa miehistyä. Pöysti on nyt käynyt kahdesti paimentamassa Somerolla ja on syttynyt hienosti. viimeksi oltiin tämän viikon tiistaina ja hienosti onnistui keräys ja kuljettelu. Sillä on sairaan hieno tyyli tehdä töitä. Intensiivinen ja harkitseva. Sellainen se silti on tehtiin sitten mitä vaan. Tekee kaiken täysillä, mutta ylimääräistä ei häröillä, vaikka onkin sata lasissa. Paras ominaisuus Pöystissä.

Aksassa tehdään kovasti töitä 2on2off kontaktejen kanssa ja hienosti ne jo ilman koko esteen suoritusta toimii. Nyt pitäisi siirtää sitä koko kontaktille, mutta pukkaa vielä vähän tulemaan lujaa alas etenkin aalta. Sen verran on vielä kropanhallinta hukassa, eikä ilmeisesti sit Pkuitenkaan ritttävän selvä ole pysäytyspaikka niin otin siinä vähän takapakkia ja harjoitellaan vielä paikkaa alastulolla. Hiljaa hyvä tulee. 

Kepit on hyvällä mallilla. Verkoilla ollaan opiskeltu eri kulmia ja itsenäistä etenemistä ja tekee todella hienosti. Nyt olen muutaman kerran ottanut vinokepeillä tarkoituksena saada enemmän uintia ja vielä lisää vauhtia. Sairaan hienosti osaa ilman verkkojakin hakea sisäänmenon eri kulmista, vähän joutuu lopussa muistuttelemaan keskittymään vauhdin kasvaessa. Kiitoksia Virpille, että on toiminut apparina palkan kanssa. :)

Tokoiltu ollaan hävettävän vähän... Mutku se on tylsää... Paitsi Pöystin mielestä se olis kyllä ihan sairaan kivaa. :) Vasemmalle käännöksiä ollaan harjoiteltu ja oppi tosi nopeesti käyttämään takapäätään. Noutoa ollaan tehty vauhtinoutona.

Eteentulo teetti ensin vähän päänvaivaa, kun peppu sitkeesti plötkähti aina vasemmalle. Sain vinkin siirtää vasenta jalkaa hiukan eteenpäin ja niin alkoi peppu pysyä ruodussa. Nyt tarvitsee enää pienen avun jalalla. Kyls se siitä, kun joku viittis treenata.

Eikan kanssa on kisailtu aika vähän. Nyt plakkariin on AVAutumisen jälkeen saatu 1xH-SERT, nollavoitto, tupla ja joitain irtonollia. Yhtä huutais vielä niin olis karsintoihin reitti raivattuna.

Eikalla nyt treenissä edelleen ne nopeammat kontaktit, käännöksiin mukaan lähtemisistä palkkaamista. Hiukka tuppaa huutelemaan, että käänny sä sinne mä jatkan silti tänne.. On onneksi siitä kiitollinen koira, että muutaman kerran palkan jålkeen muistaa taas kääntyä mukana, mut näitä nyt tehdään paljon eri tekniikoihin.

Eikan tokoilut on ollut nyt niin pitkään jäissä, että mä olen vihdoin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja opettaa sille liikkeestä istumisen ja kaukojen seisomisen. Ans kattoo ny, kuinka kauanko tämä päätös kestää, mut ollaan me jo edistytty liikkeestä istumisen kanssa. Joka toinen kerta istuu ja joka toinen kerta makaa.. Eiks se melkein sit osaa jo?   Vielä, kun joku keksis millä saadaan siltä pilli pois kurkusta paikallamakuusta niin hyvä on. Se, kun on poistettu niin mennään kokeeseen.

Semmosta tällä kertaa.

 Nyt ne sitten oli. Ne mitä vuoden odotin, kun kuuta nousevaa. Karsinnat.

 Koko viikko meni sählätessä Porissa. Auto, jonka piti olla n. viikko korjauksessa viipyi ja viipyi. Kaiken huipuksi Punto, joka oli siis ainut toivo vielä päästä seinäjoelle, uhkasi hajoamisella myös. Onneksi se ei kuitenkaan petä ja oli nopeasti (ja edullisesti) korjattu.

Kerran kävin viikolla ottamassa Eikalle lyhyen treenin ja sehän kulki, kuin ajatus. Ensimmäistä kertaa se tuli kontaktit yhtä nopeasti alas, kuin ylöskin ja otti tarkasti kontaktin. Loi aika isoa lohtua muuten stressissä ja jännityksessä painiskelevaan pääkoppaani. Kerrankin valoa tunnelin päässä. Eikalle siis ei ole ollut ongelmana kontaktin otto, vaan alastulon hitaus. Nyt toivon, et siitä jo hiljakseen alettais pääsemään. 

Vatsa oli kipeä viikon. Hetkeäkään ei pystynyt olemaan paikallaan ja jännitys oli koko viikon aika ylitsepääsemätöntä. Miksi? No en todellakaan tiedä. 

Perjantai odoteltiin vielä jos kuitenkin oltais saatu auto korjauksesta, mutta iltasella ilmoitettiin, että vielä pitää jotain osia siihen tilata.. Aika painokelvotonta tekstiä tuli tämän tiedon jälkeen allekirjoittaneen suusta. Niin sitten lähdettiin Ilmajoelle mökille 4 ihmistä, 2 koiraa ja tavarat puntolla. Nooh, sanotaan, että sopu sijaa antaa ja mahduttiinhan me. Tunnelma tosin oli aika tiivis.

Oltiin mökillä yö ja aamulla anivarhain käännettiin avainta virtalukossa ja suunnattiin kohti Seinäjokea. Kisapaikka oli hieno. Ihanasti tilaa, hyvä pohja, hyvät kisajärjestelyt. Parasta minusta oli, ettei halliin saanut tuoda ylimääräisiä koiria. Tunnelma oli huomattavasti hiljaisempi, kun normaalisti kisoissa. Ihanaa ihmiselle, joka on allerginen haukkuville koirille. Erityisesti mieltä aamulla lämmitti iloisesti hymyilevät reippaat ilmon ihmiset. En vihaa mitää muuta enempää kisapaikalla, kuin yhtälöä jännitys, väsymys ja naama väärinpäin irvistelevä ilmon täti. Se saa aina aikaan mieliteon tunkea porkkana ilmon tädin nenään. Joo. On mulla muitakin outoja mielenyhtymiä.. 

Ekan radan rataantutustumisessa en totaalisesti eli en ollenkaan pystynyt tutustumaan rataan. Kädet tärisi ja olemattomat ohjauskuviot tuntui käsittämättömiltä. Meinasi tulla itku tämän jälkeen. Lähdössä ja radalla vuorotellen toivoin ja pelkäsin kuolevani. Kiitos taas reippaalle koiralleni, joka oli selvästi haavi auki ohjaajan erikoisesta olemuksesta, mutta suoritti kiltisti kaiken niinkuin kerrottiinkin. Tokan riman otin alas varmistelemalla välistävetoa kolmoselle. Koira oli kääntymässä hienosti, silti suusta pääsi melko tiukka tässä. Riman päällä tietysti. Kiltti koira kääntyi katsomaan ja otti riman mukaansa. Välissä ihan hyvää suorittamista jännityksestä huolimatta, mutta takaakierron jälkeen piti vetää tiukasti itseenpäin, mutta mä seisoin, kuin variksenpelätti kädet leväällään ja työnsin koiran väärälle puolelle estettä. Siitä sitten hyl.

Ekan radan jälkeen itseinho oli aika maksimissa. Mietein hetkellisesti itseni lyömistä. Lekalla. Tästä sisuuntuneena päädyin kuitenkin siihen, että ekasta radasta selvisin hengissä. Selviän seuraavastakin ja lopetan jännittämisen. 

Tokan radan tutustumiseen aivan eri mielentilassa. Rata tuntui hyvältä ja ajatus kulki. Voitin itseni. Radalle lähdettiin samalla mielellä, kun tutustumiseen. Hauskaa miten koirasta näkee miten se blokkaa ohjaajan mielentilan jo lähdössä. Siinä missä ekalla radalla Eikka odotti lähdössä korvat taaksepäin hämillesen näköisenä, nyt se istui reippaasti korvat höröllään ja lyömpä, vaikka vetoa, että se selvästi huokaisi, kun totesi minunkin olevan taas samalla pallolla. Alkurata meni hyvin. Olin ottanut tavoitteeksi päästä kolme estettä siististi. Medeissä ja makseissa kakkosen ja kolmosen väli venyi monella järkyttäväksi kaartamiseksi ja olin Tuomakselle uhonnut, ettei niin todellakaan tarvitse käydä. Eikä käynyt. Jipii! vielä mä jonain päivänä saan itseni skarpattua koko radan ajaksi yhtä hyvin. Mahtava tunne, kun tietää sekunnilleen minne mennä ja miksi. Kolmonen puomi. Hyvä kontakti. Ei niin nopea, kuin treeneissä, muttei huonokaan. seuraavalta hypyltä ohjaus jäi kesken ja koira ponnisti väärään suuntaan ja kiersi esteen. Yllätin itseni ja kokosin ottamalla koiran siististi takas kartalle. En panikoinut. Alkuperäinen suunnitelma seuraaville esteille, kuitenkin kärsi ja jäin jälkeen. Hypyn jälkeen oli puomin alta putki, pituus ja kepit pitkällä avokulmassa. Pistin tossua toisen eteen ja ehdein kepeille, mutta senverran tiukasti, että hetkeksi oma liike pysäsi ja jäin jälkeen kepeillä. Keppien päässä oli suoralla linjalla edessä n. 3-4m päässä hyppy, joka piti olla takaakiertona. Ehdin tekemään valssin puoleen väliin ja koira vilahti käden ohi hypyn väärinpäin. Harmi! Muttei haittaa. Siinä oli jo kuitenkin tekemisen meininkiä.

Nyt vaan pyydystämään nollia ensi vuodella ja kovaa treeniä vuosi. Nyt ollaan varattu Jänesniemeltä aikoja syksyksi, Orenius on tulossa kouluttamaan ja Pöystin kanssa mennään syyskuussa alkeiskurssille Jänesniemen oppiin. Ens vuonna mennään taas vuotta kokeneempana ja viisaampina ja vähintään finaaliin asti. 

Pöysti kasvaa kohisten. Koivet alkaa nyt saamaan seurakseen rungon mittaa. Kovasti tuo on kehittynyt. Sivulle tullaan jo melko pienellä käsiavulla, maahan ilman apuja.Noutokin sujuu maalta ja vedestä tosin palautuksen kanssa ei olla tehty vielä muuta, kuin olen yrittänyt keskittyä palautuksen nopeuteen ja tuleehan se lujaa. Putket on aksassa ihan mahdottoman mukavia ja kepit menee jo hyvin verkoilla. Siitä tulee hieno. Lenkillä on isoin haahuilu jäänyt taakse. Jää hyvin kyselemään ja pitää yhteyttä. Olen lenkillä yrittänyt opettaa liikkeen lukua ja vähän se jo sujuukin. Autotie lenkit Porissa on ollut mahdottoman hyödyllisiä, eikä enää jokaista autoa tarvitse silmätä. Vähälläpä tuo on menossa ohi. 

 Jiiiiiihaaaa!!! No niinhän siinä sitten kävi, että ekalta radalta napattiin Vöyrin iltakisoissa voitto -10 ja rapiat aikaan ja Eikasta tuli AVA!! Ihan mieletöntä! Ei varmaan ottanut kertaakaan kotimatkalla auton renkaat tiehen kiinni, senverran pilvissä leijuin. 

Molemmat radat tuomaroi Luomala. Molemmat radat oli vauhdikkaita ja teknisesti mukavia suorittaa. Tokalta radalta otettiin ensin vitonen kiellosta, kun ohjaus tippui ja koira tuli 2 ja 3 välistä pois. Lopussa oli putki puomin pään ympärillä aika leveällä. Kepeiltä 90 käännös, hyppy, ja suoraan edessä puomi. Putki meni puomin alta niin, että ohjaajan oli oltava kepeiltä lähtiessä tosi hyvässä linjassa + edellisellä kierroksella mentiin puomin siasta putkeen. Ei muuta seliteltävää. Mokasin ja koira meni putkeen. Ei haitannut muuten oli tosi hyvä rata sekä ohjaajalta, että koiralta ja oli se viime treenin maanpinnalle palautus mennyt hyvin perille ja koira kulki, kuin ajatus. 

Kiitos Reetalle, että jännitit mukana ja anteeksi kaikille, jonka tärykalvot vaurioitui pienten,hiljaisten, tyttöjen vaimeista riemunkiljahduksista tulosten selvittyä. 

Pikkusen lipsahti heti alkuunsa kirjoittamisväli pitkäksi.. Ei tullut ihan hirveenä yllätyksenä. Kun joku keksii mistä saa ostaa vuorokauteen lisätunteja, niin hihkaiskoon heti. Ostan välittömästi kymmenen. 

Viimeviikkoiset aksat oli viimeiset laatuaan ennen kesätaukoa ohjatuista treeneistä. Ratana oli suhteellisen vikkeläkulkuinen hyppäri. Tuli vähän kiire lopussa, mut jos luoja olis paiskannut Eikkaa nopeemmalla ohjaajalla, niin sen treenit olis mennyt ihan hienosti. Mä oon niin iloinen sen kepeistä ja etenkin sisäänmenoista. Hejja ohjurit! Joskus (aika usein) mietin, että kuinka hyvä Eikasta olisikaan tullut jos se ei olisi saanut kärsittäväkseen ensimmäisen koiran roolia. Eikka, kun on treenannut keppejäkin niin kymmenellä eri tavalla. Ensin käsiohjauksella ja kakkosiin mennessä se ei osannut vielä keppejä, kuin kädellä auttamalla, vain vasemmalta puolelta. Sitten tehtiin ohjureilla, vinokepeillä, ja taas ohjureilla. No nyt se osaa ne hyvin, mutta koira olisi kyllä voinut päästä aika paljon helpommalla tässäkin, kun olis heti tiedetty mitä tehdä ja miten. 

Pöystin kanssa olen yrittänyt jokaisissa treeneissä vähän leikkiä ja pyytää jotain pieniä juttuja häiriön alla toisen koiran ollessa radalla ja mahdollisimman lähellä muutakin häiriötä. Se on niin reipas ja keskittyy tosi hyvin. Paremmin, kuin tossa iässä tarvis.

Pöystin kanssa käytiin maanantaina ekaa kertaa katsomassa lampaita. 

Paikka oli vähintäänkin erikoinen. Paikassa oli 11kpl villejä suomenlampaita samassa nipussa pyöröaitauksessa. Sielä ne sinkoilivat ympäriinsä aika kaoottisesti. Tätä samaa lammasnippua oli paimentamassa 7kpl koiria ja kaikkien piti vielä mennä kaksi rundia. Mittari näytti n. 20 astetta lämpöä ja lampaiden juoksennellessa, kuin päättömät kanat voi kukin päätellä miten läkähdyksissä ne oli...  

Pöystin oli toka rinkiin menijä. Tuli sisään ihan reippaasti, mutta "pienellä" oheistoiminnolla söi lampaiden tuotosta. Katseli kuitenkin koko ajan kulmisensa alta lampaita. Pikkuhiljaa käveltiin kehää ympäri ja pikkuhiljaa Pöysti jo nosti päätään ja otti jo lopulta ihan hyvää kontaktia ja tajusi selvästi, että omasta liikkeestä saa lampaat liikkumaan. Paikan pitäjä yritti saada lampaita tulemaan tutustumaan Pöystiin????? Whaat? Kysyi myös, että voisinko ottaa koiran syliin ja tuoda sen haistelemaan sylistä lampaita. - Odotas, kun mietin.. NO EN!  Pentu, joka yrittää viestittää lampaille kaikin tavoin olevansa pieni ja parka paimenkoira, joka tuli tänne vaan syömään paskaa, älkää kiltit lampaat huomatko mua. Joo. Helvetin hyvä idea. Pakotetaan se haistelemaan lampaita sylistä.. NOOT.

Paikan pitäjän mielestä oli myös sikasiistiä, että lampaat uhkasivat pentua ja muitakin koiria polkemalla jalkaa. Onneksi en ollu paikalla, kun kaverin nuorta aussieurosta oli lammas puskenut kylkeen niin, että se oli lentää mätkähtänyt maahan makaamaan ja paikan pitäjä oli ollut ihan innoissaan ja kysellyt saatiinko se nauhalle.. Voi hyvää päivää.  Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Pöystin kanssa yritetään nyt päästä niin pian, kun mahdollista uudelleen lampaille, ja tällä kertaa vähän kokeneempaan paikkaan. Mut oli se rohkea poika, vaikka olosuhteet oli mitkä oli.

Tiistaina oli Pöystin 16vk rokotus. Terve pentu. Painoa nyt 11,3kg ja jalkoja niin, ettei tikapuille oo tarvetta...

Tiistaina käytiin myös hallilla aksailemassa. Eikkalla viikon väli treeneissä ja se oli ollut pari päivää Tuomaksen ja lasten kanssa mummilassa lomalla. Eikka nauttii aina suunnattomasti tilanteista, että se saa yksinään palloilla ympäriinsä, hyppiä ihmisten syliin ja olla kaikinpuolin villi ja vapaa. Se myös näkyy aina seuraavissa treenissä. Arrg. Se oli viikossa unohtanut kokonaan esim. merkkauksen merkityksen.. Putkesta tultiin putkeen mikä meni A:n alta. Vasemmalla puolella oli kepit , jotka ei millään lailla ollut linjassa. Otin ennen toista putkea merkkauksen ja lähdin itse liikkumaan oikealle putken suuntaan. Vain Eikan villissä maailmassa se tarkoitti, että viis merkkauksesta lähden vasemmalle kohti keppejä.

Seuraavaksi, kun kerran kepit oli jo suoritettu, niin pysty ihan hyvin juoksemaan mun varpaiden päältä A:lle, vaikka kaikki mun liikkeestä antoi putkeen ja, vaikka tälläset kontakti putki hässäkät on ollut Eikalle jo piiiitkään tosi vahvoja. Sika.

"Ystävällisesti"  ohjasin koiran ulos hallista. Vedin happea. Otin koiran takas halliin ja kokeiltiin uudestaan. Ja kas.. Koira osasi sittenkin taas lukea mua ja suoritti tehtävän useamman kerran ihan mallikkaasti. Eikan on vaan tasaisin väliajoin pakko kokeilla jos kuitenkin mun pää olis pehmennyt niin paljon, että pääsis kiipiämään mun ohi, eikä enää tarviskaan kuunnella mua. Pienen palautuksen jälkeen kulkee taas, kuin ihmisen mieli. Hyvä niin.

Tänään Vöyrille kisaamaan. 

 

 

 Ei pitänyt kirjottaa mitään, mutta koska unimasaa ei näy ja naamakirja on plärätty läpi niin tönästään nyt tänne sitten muutama rivi.

Operaatio paluu arkeen suoritettu. Veikkaan, että työpaikan kelloja oli sormeiltu, koska ne näytti koko päivän viittä vaille yhdeksää. Lähdin kuitenkin rohkeana kännykän kellon mukaan puoliltapäivin kotiin. 

Englantilainen pölhö ja alkukantainen setterieläin on meillä tämän viikon tuomassa eloa tähän muuten ah, niin seesteiseen ja rauhalliseen laumaan. Haluisin olla setteri. Se tykkää nukkua, jonka jälkeen se nukkuu. Nyt se sanoo hiip hiip, mutta koska se on setterikieltä niin en ollenkaan ymmärrä mitä se tahtoo sanoa ja huomaako se edes itse sanovansa hiip. 

Hetki sitten kotiuduttiin lenkiltä. Oltiin iltamyöhä lenkillä melkein naapureiden (asuu kuitenkin samalla kylällä) kanssa. Pöysti tykkää ystävästään nahkacollie Ficosta. Toinen nahkacollie Faro taas tykkäsi Blickasta. Eikka ei tykkää kenestäkään, mutta siitä on kiva kuseksia pitkin puunrunkoja. Ei vaiskaan juksutin. Se sai jonkun onnellisuuskohtauksen ja juoksi aika pitkäänkin rinkiä Ficon kanssa, eikä edes suuttunut, vaikkei saanut sitä kiinni. Tekevälle sattuu. Oli kivaa.

Päivällä ei tehty oikeastaan mitään. Joona vahti Pöystiä pihalla 50 sentin korvausta vastaan sen aikaa, kun mä imuroin. Oikeesti piha on aidattu, eikä Pöysti pääse siitä mihinkään, mutta poika tunsi olonsa tärkeäksi ja sain imuroida rauhassa terroristilta. Tarkoitan nyt koiraa.

Eikka oli mukana meidän kanssa saunassa. Iida pesi sen vesipyssyllä. Eikalla ja Iidalla oli lystiä. Tosin se ei ole enää puhdas koska juoksi suoraan saunasta kierimään pihalle hiekkaan. 

Pöystin kanssa tein kaksi sivulle tuloa. Mopo keuli, eikä keskittymisestä ollut tietoakaan. Ei haittaa. Keulikoon. Yritin opettaa takapään käyttöä ja pakittaa sivulla. Kaatui. Ei haittaa. Kaatukoon.

Tuomas puhuu setteriä. Setteri ei enää sano hiip. Se pääsi pedilleen nukkumaan. Tuomas saa hoitaa sen vallan tästä lähtien. Ovat selkeästi samalla tasolla.