Ei pitänyt kirjottaa mitään, mutta koska unimasaa ei näy ja naamakirja on plärätty läpi niin tönästään nyt tänne sitten muutama rivi.

Operaatio paluu arkeen suoritettu. Veikkaan, että työpaikan kelloja oli sormeiltu, koska ne näytti koko päivän viittä vaille yhdeksää. Lähdin kuitenkin rohkeana kännykän kellon mukaan puoliltapäivin kotiin. 

Englantilainen pölhö ja alkukantainen setterieläin on meillä tämän viikon tuomassa eloa tähän muuten ah, niin seesteiseen ja rauhalliseen laumaan. Haluisin olla setteri. Se tykkää nukkua, jonka jälkeen se nukkuu. Nyt se sanoo hiip hiip, mutta koska se on setterikieltä niin en ollenkaan ymmärrä mitä se tahtoo sanoa ja huomaako se edes itse sanovansa hiip. 

Hetki sitten kotiuduttiin lenkiltä. Oltiin iltamyöhä lenkillä melkein naapureiden (asuu kuitenkin samalla kylällä) kanssa. Pöysti tykkää ystävästään nahkacollie Ficosta. Toinen nahkacollie Faro taas tykkäsi Blickasta. Eikka ei tykkää kenestäkään, mutta siitä on kiva kuseksia pitkin puunrunkoja. Ei vaiskaan juksutin. Se sai jonkun onnellisuuskohtauksen ja juoksi aika pitkäänkin rinkiä Ficon kanssa, eikä edes suuttunut, vaikkei saanut sitä kiinni. Tekevälle sattuu. Oli kivaa.

Päivällä ei tehty oikeastaan mitään. Joona vahti Pöystiä pihalla 50 sentin korvausta vastaan sen aikaa, kun mä imuroin. Oikeesti piha on aidattu, eikä Pöysti pääse siitä mihinkään, mutta poika tunsi olonsa tärkeäksi ja sain imuroida rauhassa terroristilta. Tarkoitan nyt koiraa.

Eikka oli mukana meidän kanssa saunassa. Iida pesi sen vesipyssyllä. Eikalla ja Iidalla oli lystiä. Tosin se ei ole enää puhdas koska juoksi suoraan saunasta kierimään pihalle hiekkaan. 

Pöystin kanssa tein kaksi sivulle tuloa. Mopo keuli, eikä keskittymisestä ollut tietoakaan. Ei haittaa. Keulikoon. Yritin opettaa takapään käyttöä ja pakittaa sivulla. Kaatui. Ei haittaa. Kaatukoon.

Tuomas puhuu setteriä. Setteri ei enää sano hiip. Se pääsi pedilleen nukkumaan. Tuomas saa hoitaa sen vallan tästä lähtien. Ovat selkeästi samalla tasolla.