Pikkusen lipsahti heti alkuunsa kirjoittamisväli pitkäksi.. Ei tullut ihan hirveenä yllätyksenä. Kun joku keksii mistä saa ostaa vuorokauteen lisätunteja, niin hihkaiskoon heti. Ostan välittömästi kymmenen. 

Viimeviikkoiset aksat oli viimeiset laatuaan ennen kesätaukoa ohjatuista treeneistä. Ratana oli suhteellisen vikkeläkulkuinen hyppäri. Tuli vähän kiire lopussa, mut jos luoja olis paiskannut Eikkaa nopeemmalla ohjaajalla, niin sen treenit olis mennyt ihan hienosti. Mä oon niin iloinen sen kepeistä ja etenkin sisäänmenoista. Hejja ohjurit! Joskus (aika usein) mietin, että kuinka hyvä Eikasta olisikaan tullut jos se ei olisi saanut kärsittäväkseen ensimmäisen koiran roolia. Eikka, kun on treenannut keppejäkin niin kymmenellä eri tavalla. Ensin käsiohjauksella ja kakkosiin mennessä se ei osannut vielä keppejä, kuin kädellä auttamalla, vain vasemmalta puolelta. Sitten tehtiin ohjureilla, vinokepeillä, ja taas ohjureilla. No nyt se osaa ne hyvin, mutta koira olisi kyllä voinut päästä aika paljon helpommalla tässäkin, kun olis heti tiedetty mitä tehdä ja miten. 

Pöystin kanssa olen yrittänyt jokaisissa treeneissä vähän leikkiä ja pyytää jotain pieniä juttuja häiriön alla toisen koiran ollessa radalla ja mahdollisimman lähellä muutakin häiriötä. Se on niin reipas ja keskittyy tosi hyvin. Paremmin, kuin tossa iässä tarvis.

Pöystin kanssa käytiin maanantaina ekaa kertaa katsomassa lampaita. 

Paikka oli vähintäänkin erikoinen. Paikassa oli 11kpl villejä suomenlampaita samassa nipussa pyöröaitauksessa. Sielä ne sinkoilivat ympäriinsä aika kaoottisesti. Tätä samaa lammasnippua oli paimentamassa 7kpl koiria ja kaikkien piti vielä mennä kaksi rundia. Mittari näytti n. 20 astetta lämpöä ja lampaiden juoksennellessa, kuin päättömät kanat voi kukin päätellä miten läkähdyksissä ne oli...  

Pöystin oli toka rinkiin menijä. Tuli sisään ihan reippaasti, mutta "pienellä" oheistoiminnolla söi lampaiden tuotosta. Katseli kuitenkin koko ajan kulmisensa alta lampaita. Pikkuhiljaa käveltiin kehää ympäri ja pikkuhiljaa Pöysti jo nosti päätään ja otti jo lopulta ihan hyvää kontaktia ja tajusi selvästi, että omasta liikkeestä saa lampaat liikkumaan. Paikan pitäjä yritti saada lampaita tulemaan tutustumaan Pöystiin????? Whaat? Kysyi myös, että voisinko ottaa koiran syliin ja tuoda sen haistelemaan sylistä lampaita. - Odotas, kun mietin.. NO EN!  Pentu, joka yrittää viestittää lampaille kaikin tavoin olevansa pieni ja parka paimenkoira, joka tuli tänne vaan syömään paskaa, älkää kiltit lampaat huomatko mua. Joo. Helvetin hyvä idea. Pakotetaan se haistelemaan lampaita sylistä.. NOOT.

Paikan pitäjän mielestä oli myös sikasiistiä, että lampaat uhkasivat pentua ja muitakin koiria polkemalla jalkaa. Onneksi en ollu paikalla, kun kaverin nuorta aussieurosta oli lammas puskenut kylkeen niin, että se oli lentää mätkähtänyt maahan makaamaan ja paikan pitäjä oli ollut ihan innoissaan ja kysellyt saatiinko se nauhalle.. Voi hyvää päivää.  Onneksi ei käynyt kuinkaan.

Pöystin kanssa yritetään nyt päästä niin pian, kun mahdollista uudelleen lampaille, ja tällä kertaa vähän kokeneempaan paikkaan. Mut oli se rohkea poika, vaikka olosuhteet oli mitkä oli.

Tiistaina oli Pöystin 16vk rokotus. Terve pentu. Painoa nyt 11,3kg ja jalkoja niin, ettei tikapuille oo tarvetta...

Tiistaina käytiin myös hallilla aksailemassa. Eikkalla viikon väli treeneissä ja se oli ollut pari päivää Tuomaksen ja lasten kanssa mummilassa lomalla. Eikka nauttii aina suunnattomasti tilanteista, että se saa yksinään palloilla ympäriinsä, hyppiä ihmisten syliin ja olla kaikinpuolin villi ja vapaa. Se myös näkyy aina seuraavissa treenissä. Arrg. Se oli viikossa unohtanut kokonaan esim. merkkauksen merkityksen.. Putkesta tultiin putkeen mikä meni A:n alta. Vasemmalla puolella oli kepit , jotka ei millään lailla ollut linjassa. Otin ennen toista putkea merkkauksen ja lähdin itse liikkumaan oikealle putken suuntaan. Vain Eikan villissä maailmassa se tarkoitti, että viis merkkauksesta lähden vasemmalle kohti keppejä.

Seuraavaksi, kun kerran kepit oli jo suoritettu, niin pysty ihan hyvin juoksemaan mun varpaiden päältä A:lle, vaikka kaikki mun liikkeestä antoi putkeen ja, vaikka tälläset kontakti putki hässäkät on ollut Eikalle jo piiiitkään tosi vahvoja. Sika.

"Ystävällisesti"  ohjasin koiran ulos hallista. Vedin happea. Otin koiran takas halliin ja kokeiltiin uudestaan. Ja kas.. Koira osasi sittenkin taas lukea mua ja suoritti tehtävän useamman kerran ihan mallikkaasti. Eikan on vaan tasaisin väliajoin pakko kokeilla jos kuitenkin mun pää olis pehmennyt niin paljon, että pääsis kiipiämään mun ohi, eikä enää tarviskaan kuunnella mua. Pienen palautuksen jälkeen kulkee taas, kuin ihmisen mieli. Hyvä niin.

Tänään Vöyrille kisaamaan.