Se oli ja meni sitten se juhannus. Kivaa oli ja kivaa oli, kun meni. Olen poikki, koirat on poikki, (Pöystikin on, vaikka se luulee, ettei se ole ja keskittyy nyt heittelemään solmulelua ilmaan) lapset on poikki ja kaikilla vuorokausirytmi sopivasti sekaisin. Jollakin meistä myös pakki, vaikken se ole minä sillä kahdella siiderillä en onnistunut hankkimaan krapulaa. Korjaan sen tilanteen joku viikonloppu, kun jaksan. 

Menipä ohi koirista, mutta kestäkööt ken voi ja jos ei kestä niin en ole pahoillani.

Koirat vietti juhannusta suhteellisen rattoisissa merkeissä viiden muun koiran kanssa. Eikalla oli joulu, kun nämä viisi sattuivat olemaan kaikki narttuja ja Pöystinkin kelpasi, kun kaksi oli vuoden vanhoja narttuja ja toinen näistä yhtä isolla akulla varustettu, kun on Pöystikin. Ohjelmassa siis riekuntaa ja riekuntaa. Eikalla patsastelua, ja taisi sekin uhrautua hetkeksi alas valtaistuimeltaan ja leikkiä. 

Kerittiimpä lauantaina pikkusen treenaamaankin. Pihassa Pöystin kanssa pikkusen leikisti tokoiltiin. Pieniä pätkiä seuraamista, maahanmenoja lelu jalan alla,  ja muutama paikkalla istuminen. Kohtalaisella häiriöllä. Kaikkien muidenkin ollessa pihalla. Viiden sekunnin paikalla istuminen sujuu jo hyvin. Alkaa sisäistämään mitä odota tarkottaa. Maahanmenot on iloisia ja nopeita. Alan nyt pikkuhiljaa antamaan isompaa rakoa jalalla. Seuraamista on vasta otettu tosi pieniä, muutaman askeleen pätkää palkka namilla kädestä tai lelulla kainalosta. Seuraa mallikkaalla paikalla, mallikkaalla vireellä. Paitsi.. Eikka juoksi viereen juur, kun olin tiputtanut lelun kainalosta Pöystin suuhun ja, koska herran dominanssi on melkolailla hallitsemattomissa toistaiseksi, päätti tuo kakara tosiaan tiputtaa lelun suustaan ja pissata lorotti sen päälle.  Pöysti kuitenkin lupasi, ettei se tee niin enää..   

Eikan kanssa kävästiin hallilla. Mukaan otettiin vahingossa enemmän intoa, kuin älyä. Kontakti treenit sujui ekat kerrat mallikkaasti. Tuli hyvin alas ja vapautui hyvin. Kunnes.. Mikään ei muuttunut. Palkka tuli koko ajan samasta paikasta, samalla käskyllä, jne. Yhtäkkiä koira vaan totaalisesti unohti mitä vapautussana tarkoittaa. Seisoa möllötti hölmön näköisenä kontaktilla, kun mä huutelin vapautusta ja kirmasin pitkin hallia. Whaaaat? Vapautui kuitenkin hyvin vapaa sanalla, kun ei oikealla vapautus sanalla liikahtanut milliäkään. Vapaa on vapaa kaikkialla muualla, kontaktilla jes vapauttaa.. Paitsi, kun koira unohtaa mitä se tarkoittaa... No, sain tähän kuitekin onnistuneen lopetuksen. Joten ehkä se oli joku putkiaivoisuus hommeli.

Keppejä treenasin myös. Kaks hyppyä suoraan antamassa vauhtia, kepeille sisään niin, että kepit oli hyppyjen alusta nähden niin, että koiran linjalle osui väärän puolen eka väli. Menin ottamaan vastaan keppejen lopusta. Eikka haki hienosti kepit. Seuraava harjoitus niin, että kutsuin päästä ja kävelin koiraa vastaan niin, että kohdattiin puolessa välissä keppejä. Palkka odotti keppejen päässä. Jatkoi hyvin pujottelua, mutta pari kertaa jätti hätäpäissään vikan välin pujottelematta. palautus ja seuraavilla kerroilla muisti viimeisenkin välin. Kolmas harjoitus, kelasin ohi täysillä ajatuksena vedättää ja jättää niin paljon, kun ehdin. Jätti keskeltä yhden välin pujottelematta. Ei ole kuulunut Eikan tapoihin, mutta liekö pieni treenitauko kerännyt senverran kierroksia päähän, ettei nyt vaan jaksanut 100% keskittyä. 

Sunnuntaina käytiin päivällä koirarannalla Joonan ja koirien kanssa. Mummilassa oli parisenkymmentä lämpöä ja aurinko paistoi hienosti. Rannalla oli kuitenkin kohtalaisen sankka hernerokkasumu, auringosta ei tietoakaan ja mittari näytti 17 astetta lämpöä. Luonnollisesti myös ystävämme merituuli puhalteli melko hyvän lisän miinusta mittarin lukemaan. Hyrrr.. Ainut kellä oli kylmä olin minä. Kolme norppaa paineli, kuitenkin aalloissa sydämensä kyllyydestä. 

Illalla treenit hallilla. Pöysti teki keppejä verkoilla ja hyvin tekikin. On se aika sankari. Palkka odotti keppejen päässä, vauhti on jo melkoinen ja harjoituksia takana kepeillä alle kymmenen. Tykkään. Putkeen mennään myös jo aika tohinalla. Palkka odottaa putken päässä. Kokeilin suoralla putkella myös niin, että palkka ei ollut vielä putken päässä näkyvissä sen mennessä putkeen vaan heitin sen päähän sen ollessa jo putkessa. Ei haitannut tahtia. Suoritti myös omaehtoisesti s muotoisen putken ohi kävellessä. Eipä tuntunut mutkatkaan haittaavan tahtia.

Eikallakin parempi päivä, kun eilen. Nyt vaan ohjaajalle muuraismyrrkyä pöksyihin ja pitkäjännitteisyys koetukselle. En aio muuttaa nyt mitään kontakti treenissä. Vapautus ja palkka heti, kun koskee tassut maahan. Palkka joko odottaa valmiina tai tulee apuohjaalta. Eiköhän se kohta hoksaa, että nopea alasmeno johtaa nopeaan palkkaan. Lets pidetään peukkuja pystyssä tai multa pääsee itku ja lopetan kontaktien treenaamisen vallan. Raukkakoira. Ei ole helppoa olla ensimmäinen. Onneksi kyseessä on varsin reipas yksilö.

Seuraavaksi startit Vöyrillä seisemäs päivä. Pari rataa. Se olis ekat tsäänssit valiotitua. Mut mepä mennäänkin treenaamaan kontakteja ja ohjaajan malttia. 

Semmosta tälle viikonlopulle.